Kelaa vähän
Hanna Brotherus ja lapset antoivat tanssiteokselleen nimeksi Kelaa vähän. Pyörätuolilla liikkumista kutsutaan kelaamiseksi. Samalla nimi kehottaa yleisöä pohtimaan erilaisuutta ja sitä, miten meidän tulisi kunnioittaa toinen toistamme yksilöinä.
Koreografia: Hanna Brotherus
Musiikki ja äänisuunnittelu: Antti Ikonen
Teksti: Mikko Laine
Pukusuunnittelu ja puvut: Kruununhaan yläasteen kahdeksannen luokan taidepaja, opettajina Eeva Mussaari ja Annaleena Huhtaniska
Tanssijat: Elsa Brotherus, Saaga Kajan, Johannes Brotherus, Anttoni Ronkainen, Janica Kokkonen, Juha Pesonen, Mikko Laine, Emilia Kuru ja Tuuli Helle
Lasipalatsin aukio, Helsinki 5.-6.6. 2008
Lasten on helpompi kohdata erilaisuutta, kuin meidän aikuisten. Lapsen tapa tarkastella maailmaa on yksinkertainen ja peittelemätön. Hän on luonnostaan utelias, ja voi kysyä hyvinkin suoraan asioita, kuitenkin toisen yksilöllisyyttä arvostaen. Terve lapsi saattaa kysyä, onko toisesta kivaa kun saa aina istua tuolissa. Kun hän saa rehellisen ja suoran vastauksen, asia on sillä selvä ja tanssi voi jatkua. Ennakkoluulot ja asioiden arvottaminen tulevat valitettavasti meidän aikuisten maailmasta, Hanna Brotherus pohtii.
“Lasipalatsin pihalla rullasivat pyörätuoleilla ja jaloilla liikkuvat tanssijat Hanna Brotheruksen Cross Over -festivaalille tilauksena valmistamassa esityksessä Kelaa vähän. Sen inhimillinen koskettavuus syntyi yksinkertaisista kohtaamisista, katseista, liikkeistä sekä eri-ikäisistä, näköisistä, tavallisista ja poikkeavista ihmisistä. He tanssivat yhdessä meille. Nuori terve tyttö kallisti päänsä ja katsoi lintumaisesti pyörätuolin juurtunutta lempeäkasvoista vanhaa naista. Hän katsoi takaisin, enkä enää tiennyt kumpi oli vanha tai nuori, terve tai vammainen, kaunis tai ruma. Ja esityksen taustalla nuori mies puhui puhelimeen tietämättä, että katsoin myös häntä.
Hanna Brotheruksen Kelaa vähän -tapahtuman lähtökohta lepää vahvasti realismissa. Hän ei rakenna teokselle omaa erillistä maailmaa, vaan tuo sen osaksi olemassa olevaa arkista kaupunkiympäristöä. Ihmiset, pyörätuolit, liikkeet ja tapahtumat ovat tässä ja nyt, ne tuovat välittömästi uuden lisän ja näkökulman yhteiseen inhimilliseen todellisuuteen. Realismin käsite laajenee, mitä kaikkea siihen voi kuuluakaan jos niin sallimme ja haluamme.”
(Anne Makkonen/ liikekieli.com)
