Silmissäni mennyt
Helsingin Kaupunginteatterin helsinkiläisille ikäihmisille suunnattu tanssiaiheinen yleisötyöprojekti Silmissäni mennyt kokosi 33 senioria työstämään kehollisia muistojaan tanssin keinoin.
Tämän Helsingin kaupungin kulttuuri- ja kirjastolautakunnan tukeman projektin esittelytyöpajoihin Helsingin vanhusten palvelukeskuksissa osallistui elokuussa 157 ikäihmistä. Tästä kiinnostuneiden joukosta valitsin yleisötyövastaava Mirja Neuvosen kanssa osallistujat, jotka jaettiin kahteen yhtä suureen ryhmään.
Ohjaamani kaksi ryhmää kokoontuivat 9.9.-25.11. kaksi kertaa viikossa 2-3 tunnin mittaisiin harjoituksiin tanssikeskus Footlightin tiloihin Mannerheimintie 6:een. Tärkeimpinä työskentelytapoina olivat tanssi ja liike, mutta käytimme varsinkin alkuvaiheessa myös kirjoittamista ja draamaa. Harjoituksissa olivat mukana myös Mirja Neuvonen sekä assistenttinani Metropolia-ammattikorkeakoulun teatteri-ilmaisun opiskelija Katja Kaulanen. Antti Ikosen projektia varten säveltämä musiikki syntyi rinnakkain esitykseksi kiteytyneen liikemateriaalin kanssa.
Silmissäni mennyt -projektin teemoina olivat keholliset muistot ja muistojen kehollistaminen. Tavoitteena oli löytää jokaisen osallistujan henkilökohtaiset muistot ja mielikuvat lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Osallistujien tutustuttua toisiinsa syntyi luottamuksellinen ilmapiiri, jossa henkilökohtaisiakin asioita oli mahdollista jakaa.
Harjoitusperiodin alkupuolella pääsimme kiinni muistoihin kirjoittamalla ja liikeimprovisaation kautta, ja samalla osallistujien keskuudesta nousi myös vahvoja kollektiivisia muistoja ja sukupolvikokemuksia. Senioreiden muistoissa lapsuus ja nuoruus korostuivat tärkeimpinä ja emotionaalisesti voimakkaimpina elämänvaiheina – keski-ikää ja ammatillista uraa ei juuri muisteltu. Kollektiivisista muistoista sota-aika nousi merkittävimmäksi, sekä omakohtaisesti että vanhempien välityksellä koettuna.
Projektin tavoitteiksi oli asetettu rohkaista osallistujia ilmaisemaan itseään ja aktivoida heitä sosiaaliseen kanssakäymiseen myös projektin ulkopuolella. Osallistujien itsetunnon paraneminen ja yksinäisyyden kokemuksen väheneminen olivat niin ikään Silmissäni mennyt –projektin keskeisiä päämääriä. Osallistujilta saadun palautteen perusteella näissä tavoitteissa onnistuttiin erinomaisesti.
Silmissäni mennyt -yleisötyöprojektin kolmen kuukauden mittainen työskentely ja harjoittelu huipentuivat esityksiin Helsingin Kaupunginteatterin studio Elsassa marraskuun lopussa. Oli ilahduttavaa ja koskettavaa nähdä kuinka vahvasti projektissa mukana olleet olivat sitoutuneet viimeistellyn, ammattimaiseen laatuun tähtäävän näyttämöteoksen harjoitteluun ja esittämiseen, vaikka juuri kellään ei ollut sellaisesta aikaisempaa kokemusta.
Esitykset Studio Elsassa olivat alunperin vain projektin ajallinen päätepiste, eivätkä suinkaan työskentelyn tärkein päämäärä, mutta esitysten lähestyessä niihin tuntui kiteytyvän sekä muistoista työstetty materiaali että osallistujien kesken kehittynyt mahtava yhteishenki. Lievä huoleni iäkkäiden esiintyjien voimavaroista osoittautui onneksi aiheettomaksi – seniorit jaksoivat säteillä lavalla kahdessakin esityksessä saman päivän aikana. Varmasti loppuunmyytyjen katsomojen vahva myötäeläminen ja raikuvat aplodit auttoivat asiaa.
Silmissäni mennyt noteerattiin mediassa monella tapaa: Helsingin Sanomat, useat muut sanoma- ja aikakauslehdet, YLE (TV ja radio), MTV3 ja TV4 esittelivät projektia ja sen tekijöitä sekä esiintyjiä. Tämä on tietysti jo sinänsä ilahduttavaa, mutta myös tärkeää julkisuutta Helsingin Kaupunginteatterin yleisötyölle ja sen tukijoille.
Alunperin sovitut kolme esitystä myytiin nopeasti loppuun, ja teatterin johdon toivomuksesta järjestettiin vielä kaksi lisäesitystä seuraavalle viikolle.
Silmissäni mennyt on opettanut myös minulle paljon ihmisen elämänkaaresta ja auttanut ymmärtämään ja arvostamaan vanhempia sukupolvia ja heidän elämänviisauttaan.
- Hanna Brotherus
